Kaikille avoin Suomi 100 -ohjelma

Juhlavuoden yhdessä-teema ohjasi Suomi 100 -ohjelman rakentamista ja määritti sekä tekemisen tapaa että sisältöä. Päätös rakentaa ohjelma avoimen hankehaun avulla, laajaan osallistumiseen ja monimuotoisuuteen perustuen, oli ratkaiseva.  

Itsenäisyyden satavuotisuus innoitti monet yhteisöt suunnittelemaan omaa juhlavuositoimintaansa hyvissä ajoin. Suomi 100 -sihteeristöä lähestyttiin kymmenin erilaisin yhteistyöehdotuksin jo vuosina 2013–2014.  

Suomi 100 -ohjelman varsinainen valmistelu käynnistyi alkuvuonna 2015. Ohjelmakokonaisuuden ja koko juhlavuoden onnistumisen näkökulmasta tehtiin erittäin merkittävä päätös: ensimmäistä kertaa Suomen valtiollisten juhlavuosien historiassa kaikkien halukkaiden, kenen tahansa, oli mahdollista ehdottaa hankettaan mukaan viralliseen juhlavuosiohjelmaan. 

Kuva: Aalto-yliopisto
Kuva: Aalto-yliopisto

Ohjelma syntyisi toimijoiden omista ehdotuksista avoimen haun kautta ja se olisi kuva suomalaisesta yhteiskunnasta vuonna 2017. Näin muodostuisi laaja-alainen, värikäs ja monivivahteinen läpileikkaus satavuotiaasta Suomesta. Samalla erilaisten ohjelmaehdotusten määrän arvioitiin kasvavan niin suureksi, että niiden käsittelyyn tarvittiin selkeät periaatteet ja toimiva hakemusjärjestelmä. 

Lähestymistapa oli uusi, sillä aiempina valtiollisina juhlavuosina oli luotettu ensisijaisesti asiantuntijaryhmiin ja -toimikuntiin. Ymmärrettiin, että Suomi 100 -hankkeen tavoitteiden toteutuminen edellytti aiemmista juhlavuosista poikkeavaa, avointa ja sisällöllisesti monimuotoista mallia. Avoimen ohjelmahaun ja kansalaisten aktiivisuuden varaan rakennettava valtiollinen juhlavuosi oli ainutlaatuinen kansainvälisestikin.

Avoin hankehaku juhlisti suomalaista demokratiaa  

Suomi 100 -hallitus hyväksyi ohjelmavalmistelun periaatteet ja hankkeiden arviointikriteerit maaliskuussa 2015 perustuen juhlavuodesta aiemmin tehtyihin strategisiin päätöksiin. Ohjelman tehtävänä oli korostaa yhteistyötä ja osallisuutta sekä vahvistaa suomalaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta.  

Valmistelun lähtökohtana oli koota vuoden mittainen Suomi 100 -ohjelma itsenäisistä, erilaisten toimijoiden toteuttamista hankkeista, jotka saattoivat olla esimerkiksi tapahtumia, tilaisuuksia, näyttelyitä, teoksia, kehitysprojekteja tai kampanjoita miltä tahansa yhteiskunnan alalta. Hanke-ehdotuksia koottiin avoimessa haussa, ja kaikki ohjelmaedellytykset täyttävät hankkeet liitettiin mukaan viralliseen ohjelmaan. Ohjelmaa voitiin tarvittaessa täydentää omilla ja tilaustuotannoilla.

Kuten ohjelmavalmistelun periaatteissa todettiin, ’Yhdessä-teema velvoittaa Suomi 100 -hankkeen mahdollistamaan erilaiset tavat osallistua juhlavuoden toteuttamiseen, olipa kyse sitten ruohonjuuritason aloitteesta tai valtakunnallisesta hankkeesta.’  

Avoin haku asetti yksittäisten henkilöiden ehdotukset samalle viivalle ja saman arvioinnin kohteeksi kuin vaikkapa ministeriöiden hanke-ehdotukset. Suomi 100 -ohjelman rakentaminen tällaisella mallilla juhlisti jo itsessään suomalaista demokratiaa ja kansalaisyhteiskuntaa.

Yhdessä koettua

Mukaan vaikka kotisohvalta

Juhlavuoden lähtökohtana oli tavoittaa jokainen suomalainen. Suurin osa juhli itsenäisyyden satavuotisuutta ohjelmahankkeiden tekijöinä tai kokijoina. Suomi 100 oli kuitenkin koettavissa myös lukuisin muin tavoin – viralliset tilastot kertovat vain osan juhlinnan tavoista ja volyymistä. Juhlavuoden välttäminen oli Suomessa käytännössä mahdotonta vuonna 2017.

Suomalaisia yhdistäneiden, maantieteellisesti rajattomien kokemusten synnyttämisessä verkkosisällöillä ja medialla oli suuri merkitys. Media uutisoi aihepiiristä päivittäin ja etenkin Ylellä oli tärkeä rooli, niin oman kattavan Suomi 100 -ohjelmatarjonnan kuin yhteistyössä Suomi 100 -sihteeristön kanssa tuotettujen ja laajalti välitettyjen keskeisten juhlavuosihetkien kautta. Suomi 100 -somepäivitysten jakaminen ja Suomen kasvot -sovellusten käyttäminen olivat nekin tapoja osallistua juhlavuoteen. Myös kaupat täyttäneet sinivalkoiset Suomi 100 -tuotteet – viralliset ja epäviralliset – tarjosivat tavan juhlistaa satavuotiasta.

Kuva: Suomi 100
Kuva: Suomi 100

Suomalaisten innostus näkyi lukuisina Suomi 100 -juhlina työpaikoilla, kouluissa, harrastuksissa, kodeissa ja ystäväpiireissä. Juhlavuoden huipentuessa Suomen lipun nostaminen salkoon, sinivalkoisten valojen tai kynttilöiden sytyttäminen sekä aaton kahvihetkeen osallistuminen olivat osa yhteistä Suomi 100 -kokemusta. Useimmat kohtasivat juhlavuoden viimeistään itsenäisyyspäivän onnittelutekstiviestissä, joka tavoitti lähes kaikki puhelinliittymät.

Ohjelmaan liittäminen edellytti, että kyseessä oli erityinen, itsenäisyyden juhlavuoteen liittyvä tai sitä juhlistava hanke, jonka piti toteuttaa yhdessä-teemaa sekä jotain kolmesta ajallisesta painopistealueesta: Suomen 100 vuotta, Suomi nyt tai Suomen tulevaisuus. Hankkeen pääasiallisen toteutumisajan piti olla vuosi 2017, sen täytyi olla hyvien tapojen ja lakien mukainen eikä hankkeen keskeinen sisältö saanut olla tuotteen tai palvelun myynti. 

Taloudellisesti avustettavilta ohjelmahankkeilta edellytettiin lisäksi toteutumista maantieteellisesti vähintään kahdessa maakunnassa, valtakunnallisuutta sisällön tai merkityksen puolesta tai kansainvälisyyttä. Hankkeen päävastuutahon oli oltava juridinen henkilö, ja avustuksen tuli kohdentua muuhun kuin julkisin varoin tuettuun perustoimintaan tai rakennusinvestointiin. Taloudellista osallistumista arvioitaessa annettiin lisäksi erityistä painoarvoa hankkeen vaikuttavuudelle, ainutlaatuisuudelle sekä saatavuudelle.  

Suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi toteutettu avoin hankehaku Suomi 100 -ohjelmaan avattiin verkossa 30. huhtikuuta 2015. Ohjelmahaku jatkui aina lokakuun 2017 loppuun asti. Tuona aikana järjestelmään tehtiin ja sen avulla käsiteltiin kaikkiaan 6 612 hakemusta, näistä 5 % ruotsiksi ja 4 % englanniksi. Hakemusten määrä yllätti, sillä se oli noin kolminkertainen jopa rohkeimpiin ennakko-odotuksiin nähden.

Ohjelmahankkeille Suomi 100 -tunnuksen käyttöoikeus 

Kaikki ohjelman perusedellytykset täyttäneet hankkeet liitettiin mukaan Suomi 100 -ohjelmaan. Hankkeet saivat käyttöoikeuden Suomi 100 -tunnukseen ja olivat mukana valtakunnallisessa Suomi 100 -viestinnässä. Ohjelmaan liittäminen ei sisältänyt taloudellisia velvoitteita puolin tai toisin.  

Verkkojärjestelmässä täytetyt ja Suomi 100:lle lähetetyt hakemukset arvioitiin sihteeristössä. Päätökset ohjelmaan liittämisestä tai siitä pois jättämisestä vahvisti valtioneuvoston kanslian alivaltiosihteeri pääsihteerin esityksestä. Hakemusten käsittelyprosessi kesti keskimäärin 2–4 viikkoa, nopeimmillaan pari kolme päivää. Mikäli päätöskäsittely edellytti hankkeelta täydentäviä tietoja tai tarkennuksia, saattoi prosessi viedä pidempään.  

Suomi 100 -avustuksilla vahvistettiin ohjelmakokonaisuutta 

Suomi 100:n oli mahdollista avustaa taloudellisesti sellaisia hankkeita, joiden laadukas toteutuminen arvioitiin juhlavuoden kokonaisuuden kannalta erityisen tärkeäksi. Taloudellisen avustamisen lähtökohtana oli asetettujen erityisedellytysten täyttyminen, mutta lopullinen päätös perustui aina kokonaisharkintaan juhlavuoden tavoitteiden näkökulmasta. Vain pientä osaa avustusta hakeneista ja edellytykset täyttäneistä hankkeista oli mahdollista tukea taloudellisesti. 

Ohjelmahankkeiden taloudellinen avustaminen toteutettiin ensisijaisesti valtionavustuksina. Valtionhallinnon toimijoiden kohdalla tehtiin päätös määrärahan käyttöoikeuden myöntämisestä.  

Kuva: Suomi 100 / Suvi-Tuuli Kankaanpää
Kuva: Suomi 100 / Suvi-Tuuli Kankaanpää

Valtakunnallisten Suomi 100 -valtionavustusten lisäksi varoja kanavoitiin alueellisten hankkeiden avustamiseen Suomi 100 -alueverkoston kautta. Suomi 100 tuki ohjelmantekijöitä myös muilla tavoin, kuten viestinnällä ja edistämällä hankkeiden välistä yhteistyötä. Lisäksi ohjelmavalmistelua tehtiin tarvittaessa hankintoina. 

Suomi 100 -tukiohjelma astui voimaan pääministerin päätöksellä 8. joulukuuta 2015 ja päättyi helmikuun lopussa 2018. Valtioneuvoston kanslia järjesti tukiohjelman puitteissa vuosina 2015 ja 2016 yhteensä kolme valtakunnallista Suomi 100 -avustushakua, joihin tehtiin yhteensä 1066 avustushakemusta.

Avustus maksettiin toteutuneisiin kuluihin ja väliraportteihin perustuen, ja viimeinen maksuerä maksettiin aina vasta hankkeen päättymisen ja loppuraportin hyväksymisen jälkeen. Avustus oli osarahoitusta eli hankkeella oli oltava myös muita rahoituslähteitä. 

Juhlavuoden ohjelmavalmistelun ydintehtävä oli rakentaa mukaansatempaava ja osallistava ohjelma koko vuodelle. 

Avoimeen hankehakuun perustuva malli, joka ohjelman rakentamiseen luotiin, oli täysin uudenlainen Suomessa, eikä vastaavaa esimerkkiä ole tiedossa muualtakaan maailmasta. Vaikka avoimesta hankehausta oli saatu hyvät kokemukset esimerkiksi Turku 2011 -kulttuuripääkaupunkihankkeessa joitakin vuosia aiemmin, teki Suomi 100 -ohjelmasta ainukertaisen hankkeiden runsas määrä sekä sisällöllinen ja toimijakentän monimuotoisuus.  

Hankkeiden määrä kasvoi lopulta moninkertaiseksi vielä keväällä 2015 ennakoituun verrattuna. Ohjelmavalmistelun ajalliset, taloudelliset ja henkilöresurssit olivat Suomi 100 -sihteeristössä hyvin pienet suhteessa ohjelman laajuuteen. Näitä kasvattamalla ohjelmavalmistelussa olisi voitu panostaa enemmän esimerkiksi hankkeiden keskinäisen yhteistyön edistämiseen sekä hankkeiden laadulliseen tukemiseen. Valtaosa ohjelmahankkeiden loppukyselyyn vastanneiden palautteesta Suomi 100 -sihteeristölle oli kuitenkin myönteistä. 

Yhdessä-teeman toteutumisen näkökulmasta malli oli erittäin onnistunut. Ohjelmahankkeiden loppukyselyssä moni vastaaja ilmaisi tyytyväisyytensä siihen, että myös pienten toimijoiden oli mahdollista päästä mukaan yhteisen Suomi 100 -sateenvarjon alle.

Itsenäisyyden juhlavuoden ohjelman nähtiin olevan arvokas ja merkityksellinen juuri sellaisena, jollaiseksi suomalaiset ja Suomen ystävät halusivat sen yhdessä rakentaa – juuri niin monimuotoisena kuin Suomi ja suomalaisetkin ovat.